Onnenpesän Nauruharakoista toinen lensi tietokoneen ääreen ja päätti kertoa teille, miten elämämme on muuttunut viime vuosista.
Asuimme parisen vuotta Pilvikoto-nimisessä kodissamme, joka sijaitsi 7. kerroksessa. Sieltä oli kauniit näköalat sekä itään että länteen. Siellä näki vuodenaikojen vaihtelut parhaiten ja samoin taivas tuntui olevan niin lähellä pilvineen. Oli kiva katsella paksuja pilviä, jotka lentelivät välillä kovaan välillä hiljemmin. Samoin oli kaunista katseltavaa, kun aurinko laski ja punersi taivaanrannan purppuraiseksi. Mutta kerran sitten päätimme, että jospa saisimme pienemmän asunnon, josta olisi sitten helpompi lähteä lämpimiin maihin viettämään useitakin kuukausia. Ja tuumasta toimeen!
Pilvikodon Nauruharakat levittivät siipensä ja pyrähtivät ennen talven tuloa pieneen Onnenpesäänsä, jossa he elelevät hyvin onnellisina ja tyytyväisinä.
Mutta surullista on, että toinen Nauruharakoista sai pöpön oltuaan ihmisten ilmoilla, jossa aina leijailleekin pöpöjä metsästämässä heikompia versioitaan. Onneksi kuitenkin hän sai juuri antibioottikuurin, jonka pitäisi hänen olotilaansa kohentaa. Mutta vesijuoksuun ei ole asiaa vielä pariin viikkoon, joten hän parantelee rauhassa tautiaan.
Ulkona on plusasteita ja pilvistä, joten hiukan näyttää kuin taivaalta tipahtaisi pieniä valkoisia lumihiutaleita maahan. No, eihän se lumi maassa kauan aikaa pysy, kun suojakelejä on luvassa.
Käsitöitä en ole jaksanut nyt tehdä, mutta onhan se päivä huomennakin, joten toivossa on hyvä elää.
Nyt toivotan teille kaikille lukijoilleni oikein mukavaa torstaipäivän jatkoa ja hyvää yötä ja tervetuloa uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti