Tänään on keskiviikko ja 7. päivä lokakuuta. Minun piti mennä tänään kuntoutukseen ja niin ajattelin koko aamun, mutta...mutta koska viime yö oli aivan kamala, niin eipä voimat riittäneet sinne mennä. Viime yönä nimittäin noin kello 12 aikaan soi ovikello ringringring...ja tottakai siihen herää ja minulla ainakin tuntui, että sydän pysähtyi hetkeksi, sillä niin kovin minä pelästyin tuota ilkivaltaista soittoa keskellä yötä. Täällä oli muillekin soiteltu. Minä en vaan ymmärrä tuollaista ilkivaltaa, että soitellaan huvikseen vieraille ihmisille keskellä yötä ja sitten juostaan karkuun. Miksi ei kaikki ihmiset voisi olla ystäviä keskenään ja auttaa toinen toisiaan!
Minun oli sitten ihan pakko ottaa nokoset syönnin jälkeen ja siellä me mussukoitten kanssa nukuttiin tunnin verran, kunnes alkoi kahvihammasta pakottaa. Nyt olemme juoneet jo latteet ja minä söin ihanaa mustikkapiirasta ja ajattelin nyt hieman kutoakin.
Yöllä tuli se ennustettu myrsky tännekin, vaikka tänne alas se ei niin kovin kuulukaan kuin 7. kerrokseen, jossa kattopelti paukkui ja parvekkeen lasit helisi. Mutta tänään on jo luvattu myrskyn laantumista, joten kuten laulussakin sanotaan "myrskyn jälkeen on poutasää..." Kyllähän se aurinko nytkin paistelee tänne sisään, mutta onneksi tässä on kuitenkin nämä isot männyt hieman suojana auringon kuumuudelta kesällä. Meillä on nyt tosi ihana asunto ja muutenkin tämä paikkana on aivan ihanteellinen.
Eilen siis sain sen ison kuviovillatakin takakappaleen jo valmiiksi ja huhhuh, olipas siinä tarkkaa työtä kerrakseen. Mutta kohta aloittelen hihojen tekoa ja siinäkin on vielä kuvioita pieniä ja sitten vielä isokin kuvio. Mutta ihana tästä villatakistani tulee! Minä pidän siitä tosi paljon sekä mallista että väreistä, jotka valitsin musta pohja ja vaaleanharmaat kuviot. Ja niin, että mitähän sitten seuraavaksi! No, ehkäpä teen itselleni erilaisia hattuja ja sukkia aina tarvitsee, sillä sukkia ei ole koskaan liikaa.
Mussukkamme Justina ja Unelma jakselevat oikein hyvin ja pianhan he täyttävät jo 12 vuotta, mutta ovat tosi pirteitä vieläkin. Olen niin onnellinen, että saamme pitää vielä heitä luonamme.
Mutta lokakuu on yhtä juhlaa! Meillä oli 1. päivä lokakuuta 9 vuotta, kun olemme yhdessä tätä polkua tallanneet ja aiomme tallata vielä ainakin 20 vuotta, jos Luoja suo. Ja pian koittaa hääpäiväkin eli 23.10, joten onneksi me pääsemme jo ensi viikolla siistimään hiuksemme ja näin voimme nauhoittaakin jo silloin, kun hiukset ovat kauniina. Mutta ensi viikolla alkaa taas ihana vesijuoksu ja siitä on eräitä viikkoja, kun emme ole voineet siellä käydä minun tulehduksien takia. Mutta nyt yritämme maanantaina taas uusin voimin.
Nyt toivottelen teille kaikille lukijoilleni oikein mukavaa keskiviikko päivän jatkoa myrskystä huolimatta, sillä kyllä se myrsky pian laantuu! Tehkää käsitöitä ja nauttikaa elämästänne jokainen hetki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti